Mun pitäis kuulemma ehdottomasti kirjoittaa blogia. Lupasin yrittää, joten tässä ollaan.
OmpeluKoukkuun olen joutunut vajaa pari vuotta sitten, kun sain mieheltäni joululahjaksi ompelukoneen. Olin ehkä vihjaillut lahjatoiveesta pariin otteeseen ja kun sitten sormet syyhyten avasin sopivan kokoista pakettia jouluaattona 2011, ilmeeni oli ilmeisen pettynyt, kun kääreistä ilmestyi Bernina vm -66. Vanha, kellertävä kone näytti lähinnä antiikkiselta ja ensimmäisenä epäilinkin sitä museosta pöllityksi. Tällä kertaa ensivaikutelma kuitenkin petti ja kone on osoittautunut uskolliseksi, aloittelijankin käsissä luotettavaksi masiinaksi.
"Ompelu-uraani" aloittelin ompelemalla lakanoita ja tyynyliinoja. Sitten siirryin pipoihin ja lasten vaatteisiin. Nyt ompelen mitä milloinkin mieleen tulee, mikä vaikuttaa kivalta ja joskus jopa tarpeelliselta. Kovin suuritöisiin juttuihin minulla ei ole toistaiseksi riittänyt hermot, koska valmista pitäisi kuitenkin saada pian.
Ennen Berninani muuttoa meille, olin jo kaivanut neulepuikot ja virkkuukoukun esiin. Niillä on syntynyt pipoja, lätsiä, peittoja, koreja, mattoja, jopa mekkoja. Joskus ihan vaan avaimenperiä - kun ois vaan kiva tehdä jotain.
Yritän pitää blogini käsityöaiheisena, lähinnä itseni ja ystävieni iloksi. Kuvien ottamisessa (ja luultavasti monessa muussakin jutussa) minua on luvannut auttaa armas mieheni. <3
OmpeluKoukussa roikkuu kahden tyttölapsen kotiäiti, joka väkertää milloin mitäkin ompelukoneella, puikoilla tai koukulla, koska "jotain ois kiva tehdä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti